Oon siis ketoillu nyt viikon. Olo on ku ketoosissa, paino kyl putoo tosi hitaasti, mut putoo silti ja suussa on se tuttu imelän ja raudan sekanen maku. Kävin silti hakee ketostixejä (en muista kui se kirjotetaa) eikä ne kyl anna mulle ees heikkoo ketoosii :O Siis oonko mä jo nii kujalla et kuvittelen tän kaiken? Labroissa kyl näky taas ketoaineita, mut oonko mä nyt jotenki torpedoinu tän siin välissä? Jos oon ni en kyl tiedä et mite hitos, mies kaataa yöllä salaa sokerii luukust sisään... Hyi hitto mikä ajatus.
Mut sama kai se, kun tää kerran toimii. -5kg ja sit BMI normaali. Mä päätin et todellaki meen sinne 57kg asti ja jos mä sit viel kattosin, et kuin alas mun on mahdollista päästä. Noi niiko kokeiluna... Kiehtois aivan törkeesti. Kylhä mä muistan mite alhaal on oltu, mut ois halu nähä, pääsenkö vieläki alemmas.
Mikä täs sit kiehtoo niin paljo? Nautinko mä nii paljo siitä et asiat on mun kontrollis, et koukutun tähänki? Kyllä, mä pidän siitä et langat on käsissä ja kyllä, must tuntuu et mä tipahdan iha kokonaan sillon, ku ne ei oo. Mut miks? Johtuuko tää kaikki tosiaa siitä, etten tunne voivani olla rakastettu? Etten rakasta itteeni ja en voi siks antaa kenenkää rakastaa mua ja et pelkään antaa itestäni mitään, etten joudu kokemaan torjutuks tulemisen pelkoa? Mut mähä nimenomaa rakastan itteeni, siks mä teen tätä. Mä en vaa haluu olla läski enää!
lauantai 23. toukokuuta 2015
maanantai 18. toukokuuta 2015
Jospa vielä joskus
Mä paastosin. Mun keho alko rapistuu. Huulet rohtu, suussa maistu veri ja ikenet vuos verta. Mä tärisin ja sain suonenvetoja. Heräilin yöllä ja vapisin lisää... Ihanaa <3
Sit tuli vappu ja mä söin ja join, ah mis kännissä mä olin. Ja se krapula. Hitto se rankasi.
Ja se vapun vapaasyönti päivä ja toinen, veny viikoksi, joka veny toiseksi. Nyt oon takas ruodussa. Mut mä oon niin väsyny. Pudotan muutaman kilon ja syön ne taas takas. Oon niin loppu tähän.
En mä silti lopetakaan, kesä on täällä ja on helpompi liikkuu ulkona. Aion päästä omaan ihannepainooni, sanon omaan siks et se on mun päähänpinttymä. 57kg. Ja kun mä pääsen siihe, mä meen vielä alipainon rajalle ja sen alle. Mun tarvii taas saada tuntee se <3
Laskin et oon tän blogin aikana pudottanu reilu 12kg. Senhä pitäis motivoida, eikö juu?
Oon nii väsyny etten jaksa ees kirjottaa, luettavia tekstejä on kasaantunu hurjasti, mut tuntuu ettei aika riitä ees lukee niitä. Mut kyl mä tästä pikkuhiljaa, mä haluun tietää mitä muille kuuluu, koska jos joku nii tää paletti pitää mut kasassa.
Vaik rakastan aurinkoisia päiviä niin vihaan sitä et sillon tekee aivan pirusti mieli jäätelöö o_O Jouduin jo miehelle sanoo et ei nyt saa sekään syödä, kun muute mulle tulee himot ja mä sorrun. Se katto oudosti, mut ei sanonu mitää.
Sit tuli vappu ja mä söin ja join, ah mis kännissä mä olin. Ja se krapula. Hitto se rankasi.
Ja se vapun vapaasyönti päivä ja toinen, veny viikoksi, joka veny toiseksi. Nyt oon takas ruodussa. Mut mä oon niin väsyny. Pudotan muutaman kilon ja syön ne taas takas. Oon niin loppu tähän.
En mä silti lopetakaan, kesä on täällä ja on helpompi liikkuu ulkona. Aion päästä omaan ihannepainooni, sanon omaan siks et se on mun päähänpinttymä. 57kg. Ja kun mä pääsen siihe, mä meen vielä alipainon rajalle ja sen alle. Mun tarvii taas saada tuntee se <3
Laskin et oon tän blogin aikana pudottanu reilu 12kg. Senhä pitäis motivoida, eikö juu?
Oon nii väsyny etten jaksa ees kirjottaa, luettavia tekstejä on kasaantunu hurjasti, mut tuntuu ettei aika riitä ees lukee niitä. Mut kyl mä tästä pikkuhiljaa, mä haluun tietää mitä muille kuuluu, koska jos joku nii tää paletti pitää mut kasassa.
Vaik rakastan aurinkoisia päiviä niin vihaan sitä et sillon tekee aivan pirusti mieli jäätelöö o_O Jouduin jo miehelle sanoo et ei nyt saa sekään syödä, kun muute mulle tulee himot ja mä sorrun. Se katto oudosti, mut ei sanonu mitää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)