Kun vois aloittaa kaiken alusta

En mä osaa tätäkää enää. Mun masennus alkaa palaamaan, just sillon ku hoitsut on lomilla.

Mä en haluu liikkuu missään, mä piiloudun sisälle vaik ulkona on kaunis sää ja kaikkee. Miks en mä voi vaan olla normaali?

Mun elämä on päivästä toisee tätä samaa, mä kuollakseni haluun muutosta, mut en mä tiedä mitä. Tavoitteet lipuu läpi sormien, pitäis osata löysätä ja opetella rakastaa itteensä sellasena kun on. Mut mitä rakastettavaa mussa on?

Bootcamp of them all!

Mä lähen tänää läskileirille. Siis just sellaseen mestaan mis kaikki sun suupalat katotaan tosi tarkkaan ja mis piiskataan sut kyl liikkeelle. Personaltrainereist parhaimman luokse. Mun mutsille...

Mä oon löysäilly täs nyt kohta pari viikkoo ja saanu kolme kiloo takas -.-
Tää ei käy ja tähän ei auta ku pahin mahollinen shokkihoito ja sen jos minkä mun mutsi osaa. Se on pahempi piskaa ku itse Ana koskaan, se ei tunne armoo eikä pelkää sanoo suoraan ku näkee et paikat hyllyy.

Ja ai että mä pelkään sitä ämmää, se saa mut ihan uskomattoman itsevihan, huonommuuden tunteen ja joskus jopa itsemurhan partaalle. Se saa mun itsetunnon laahaamaan pohjalukemissa ja tuntemaan mun oloni heikommaks kun koskaan. Enkä tiedä onko tää nyt kovi fiksuu lähtee sinne pariks viikkoo, mut jos se nainen jotain ymmärtää niin sen et ennemmin mä vaikka kuolen, ku oon ylipainoinen...

Se viha, minkä se synnyttää ees pelkällä läsnäolollaan on aina saanu mut puskee kovemmin. Mun on pakko näyttää sille, näyttää mulle, et mä pystyn taas.

Mä muistan nii hyvin ilmeen sen naamalla sillon, kun mä olin päässy alimpaan painoon ikinä. Mun voitonriemun ja ällistyksen sen silmissä, kun sen lihava tytär oliki kerranki elämässään pienempi ku se ite! Ja mä niin aion tehdä sen taas, ahahahahaaaa, mua oikeesti jo ihan naurattaa ääneen, ku oon nii voitonvarma tästä!

Hyvää kesää kaikille, nauttikaa vaik ei nää ilmat nii lämpimii viel ookaan. Ottakaa kaikki irti, tehkää kaikkea sitä mitä kylmä talvi ei meille suo. Naurakaa, valvokaa myöhään ja seuratkaa sitä, kun aurinko ei laskekaan <3

En mä malta!

71,6kg... Että ottaa pannuun. Ketoo enää kaks päivää jäljellä ja mä niin uskoin et pääsen siihen normipainoon, mut mite mä nyt taikosin itestäni sen kolme kiloo pois kahes ja puoles päiväs?!?! En mitenkää. Paino putoo tosi hikisesti -300g/pvä. Miks helvetissä tää on näin hidasta???

Mua vituttaa. Ei mulla oo enää ees nälkä, oon syöny sen yhen salaatin päiväs ja aamurahkan sekä juonu ne kaks kuppii kahvii aamusin. Mietin et alanko taas paastoomaan..? Nyt se ois helppoo, ketoosi valmiiks päällä ni ei tuu ees oloja siin alussa. Ei se silti putois varmaa yhtää sen nopeemmin. Miten tää oli aiemmin nii paljo helpompaa, miks helvetissä mä en onnistu täs nyt!!!???

Kävin tänää uudella salilla. Treenitaukoo on kestäny reilusti yli vuoden. Nyt mul on hullu palo sinne takas. Mä haluun rasvat minimii ja lihakset näkyvii, en varsinaisesti lisää massaa. Katoin kaverii iha kateellisena, se oli nii tikis. Kyl mä päätin et mäki viel oon, mä vaan toivosin et ne tulokset näkyis paljo nopeemmin...