Jospa vielä joskus

Mä paastosin. Mun keho alko rapistuu. Huulet rohtu, suussa maistu veri ja ikenet vuos verta. Mä tärisin ja sain suonenvetoja. Heräilin yöllä ja vapisin lisää... Ihanaa <3

Sit tuli vappu ja mä söin ja join, ah mis kännissä mä olin. Ja se krapula. Hitto se rankasi.

Ja se vapun vapaasyönti päivä ja toinen, veny viikoksi, joka veny toiseksi. Nyt oon takas ruodussa. Mut mä oon niin väsyny. Pudotan muutaman kilon ja syön ne taas takas. Oon niin loppu tähän.

En mä silti lopetakaan, kesä on täällä ja on helpompi liikkuu ulkona. Aion päästä omaan ihannepainooni, sanon omaan siks et se on mun päähänpinttymä. 57kg. Ja kun mä pääsen siihe, mä meen vielä alipainon rajalle ja sen alle. Mun tarvii taas saada tuntee se <3

Laskin et oon tän blogin aikana pudottanu reilu 12kg. Senhä pitäis motivoida, eikö juu?

Oon nii väsyny etten jaksa ees kirjottaa, luettavia tekstejä on kasaantunu hurjasti, mut tuntuu ettei aika riitä ees lukee niitä. Mut kyl mä tästä pikkuhiljaa, mä haluun tietää mitä muille kuuluu, koska jos joku nii tää paletti pitää mut kasassa.

Vaik rakastan aurinkoisia päiviä niin vihaan sitä et sillon tekee aivan pirusti mieli jäätelöö o_O Jouduin jo miehelle sanoo et ei nyt saa sekään syödä, kun muute mulle tulee himot ja mä sorrun. Se katto oudosti, mut ei sanonu mitää.