Mä lähen tänää läskileirille. Siis just sellaseen mestaan mis kaikki sun suupalat katotaan tosi tarkkaan ja mis piiskataan sut kyl liikkeelle. Personaltrainereist parhaimman luokse. Mun mutsille...
Mä oon löysäilly täs nyt kohta pari viikkoo ja saanu kolme kiloo takas -.-
Tää ei käy ja tähän ei auta ku pahin mahollinen shokkihoito ja sen jos minkä mun mutsi osaa. Se on pahempi piskaa ku itse Ana koskaan, se ei tunne armoo eikä pelkää sanoo suoraan ku näkee et paikat hyllyy.
Ja ai että mä pelkään sitä ämmää, se saa mut ihan uskomattoman itsevihan, huonommuuden tunteen ja joskus jopa itsemurhan partaalle. Se saa mun itsetunnon laahaamaan pohjalukemissa ja tuntemaan mun oloni heikommaks kun koskaan. Enkä tiedä onko tää nyt kovi fiksuu lähtee sinne pariks viikkoo, mut jos se nainen jotain ymmärtää niin sen et ennemmin mä vaikka kuolen, ku oon ylipainoinen...
Se viha, minkä se synnyttää ees pelkällä läsnäolollaan on aina saanu mut puskee kovemmin. Mun on pakko näyttää sille, näyttää mulle, et mä pystyn taas.
Mä muistan nii hyvin ilmeen sen naamalla sillon, kun mä olin päässy alimpaan painoon ikinä. Mun voitonriemun ja ällistyksen sen silmissä, kun sen lihava tytär oliki kerranki elämässään pienempi ku se ite! Ja mä niin aion tehdä sen taas, ahahahahaaaa, mua oikeesti jo ihan naurattaa ääneen, ku oon nii voitonvarma tästä!
Hyvää kesää kaikille, nauttikaa vaik ei nää ilmat nii lämpimii viel ookaan. Ottakaa kaikki irti, tehkää kaikkea sitä mitä kylmä talvi ei meille suo. Naurakaa, valvokaa myöhään ja seuratkaa sitä, kun aurinko ei laskekaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti