En mä osaa tätäkää enää. Mun masennus alkaa palaamaan, just sillon ku hoitsut on lomilla.
Mä en haluu liikkuu missään, mä piiloudun sisälle vaik ulkona on kaunis sää ja kaikkee. Miks en mä voi vaan olla normaali?
Mun elämä on päivästä toisee tätä samaa, mä kuollakseni haluun muutosta, mut en mä tiedä mitä. Tavoitteet lipuu läpi sormien, pitäis osata löysätä ja opetella rakastaa itteensä sellasena kun on. Mut mitä rakastettavaa mussa on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti