Day 2.

Sunnuntaina paasto ja sitä kautta helpompi fiilis. Jotenki ikäänku puhdistan itteni, mun tarvii tuntea se nälkä. Se tunne, kun sisuskalut syö itteensä. Mä nautin siitä, et se sattuu. Mä olen tyhjä.

Eilinen meni purkillisella tonnikalaa, mukillisella kahvia ja parilla lasilla light colaa. Ja toki vettä. Tänään juonu aamukahvin ja syöny puol purkkia rasvatonta rahkaa, illasta syön toisen puolen... Jos on pakko.

Eilen poljin kuntopyörällä niin kauan et sain kulutukseen -500kcal. Tänään käyny kävelee kirjastolle ja takas plus kaupas käynti. Illalla viel pyöräilyä.

Tää valtaa mun mielen... Kokonaan. Ja mä annan niin käydä. En usko olevani selvillä vesillä ennen ku oon jatkanu tätä sen kuukauden. Sit voin uskoo et oon omaksunu jotain uutta, tän saatanan pullamössö elämäntavan tilalle. Mä en palaa siihen enää, eikä mua voi enää kukaan pakottaa.

Huomen psyka. Onneks mul on niin paljon ongelmii ettei se ehdi käsittelee tätä. Ja mä en aio kertoo sille tästä mitään, eihän tää voi olla ongelma, kun mä kerran nautin tästä. Otetaan tää nyt vaik harrastuksen kantilta...