Tänään se alkoi. Mä vaan päätin niin.
Mun on pakko piilottaa tää, vaikken ees häpee tätä, mut jos jotain vihaan niin tyhmiä ihmisiä. Niitä jotka kysyy vaikkei haluu tietää, eikä ymmärrä vaikka miten selittäis.
Ah, mun oma wonderland jonne voin sylkeä kaiken, eikä kukaan tiedä.
Miten mä oonki niin täynnä sitä selittämistä ja vittu mä vihaan sitä, etten osaa vaan "olla oma itteni".
Tiedän kaiken sen roskan, ettei tarvii todistella mitään kellekään. Jos ei ne arvosta sua omana ittenäs niin joutavat mennä. Vihaan sitä, etten osaa olla välittämättä ja silti yritän esittää et osaan.
En jaksa sitä et oon aina se herkkä, en jaksa aina selittää miks taas loukkaannuin ja ettei tosta nyt tarviis. Aion olla täällä just niin paskapäinen minä, kuin olen ja niin hiton herkkä kun haluan. Itsekäs omaan napaan tuijottaja, enkä vaivautua ottamaan vittuilua vastaan mun läheisiltä.
Olipa helpottava tulva, tästä se lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti