Mun päässä rullaa ihan sairaan nopeeta. En aina ees pysy perässä et mistä nää ajatukset tulee tai mikä niiden tarkotus on. Ja kyllä, uskon et kaikelle on tarkotus, mut mun henkilökohtainen noidankehä menee jo jossain ihan ihme sfääreissä.
Mua raivostuttaa mun mies ja välillä ainut ajatus mikä mua lohduttaa, on se et ajattelen meidän eroovan. Toinen osa arvelee et elämä ois helpompaa ku ei tarviis jatkuvasti jostai vääntää ja toinen puoli ei haluu luovuttaa noin mitättömien asioiden takia, onhan täs ny kuljettu jo reilut kuus vuotta.
Paino laskee ja koska ei oo ees mitää pippaloita tiedossa joissa ois vaarana sortuu, se saaki iha rauhas laskee. Ees yks asia mistä iloita. Oon tosiaan jo niin tottunu elää pelkillä kasviksilla ja pienillä määrillä, et ainoo kompastuskivi onki enää liikunnan puute. Eile kävelin 2,5 tuntii, meren rannas tuuli tosi paljo ja paisto aurinko. Tänää onki sit jalat nii kipeet et hyvä et sängyst pääsi ylös.
Mä oon lukenu paljon. Alan innostuu enemmän astrologiasta ja chakroista. Kirjojen parissa vietetty aika onki ainoo jolloin pysyy pää kasassa. Muuten tunteet menee mite sattuu, välillä vituttaa ja ahistaa, sit masentaa ja itkettää. Kohta jo nauran ku on hauskaa.
Ens viikol aletaan ettii uutta psykiatrii, mut en oo enää ihan varma tarviinko. En oo rypeny niin syvis vesis ku normaalisti talvisin ja syksyisin. Voisko osansa tehä lisäravinteet mitä käytän..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti