Ja sehän oli! Pienempi kuin kahteen vuoteen!
Olin aamulla niin onnessani... hetken. Sit se taas vaan vyöry päälle. Ei tää vielä mikää tuulettamisen aihe oo. Älä nyt liikaa innostu, joo se on hyvä alku, mut ennen kaikkea, se on alku. Mut mä luulen et sain silti jonku sellase vaihteen päälle, ettei tää draivi loppuis. Viikoloppu näyttää. Toine vkl täällä jolloin en vedä perinteisii "lauantai mättöjä". Oi kyllä, ne on ollu meillä tapana niin kauan ku muistan. Mut ei mun tee enää ees mieli (no kyllä välillä tekee ja tosi kovasti) ku huomasin taas pitkä ajan jälkee mite paljon parempaa saa tilalle, ku muistaa vaan pitää itsekurin.
Eikä tarvi enää pelkää et joutusin syömää missään pääsiäisenäkää, se mun kaveri sano kans olevasa laihiksel. En vaa tiiä mitä siitä pitäis ajatella, viimeks se joutu letkuihin. Kai mä vähä kattelen et miten se sen dieetti kulkee.
Tuntuupa kaksnaamaselta. Olla huolissaan toisesta vaik ite sekoilee tälleen. Mut mä kyl rakastan tätä sekoiluu. Ja vihaan valehteluu.
Oon oikeesti tosi paska valehtelee, en ikinä onnistu siin... MUTTA, kun on kyse mun syömisistä nii mus herää joku iha toine persoona joka valehtelee silmät ja korvat täytee ja kaikille. Mä inhoon sitä puolta mussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti