Tulin just psykalta. Ai, että mä oon taas niin täynnä vihaa. Mä vaan kiukuttelin siel ku pikkunen kakara, mut mun vaa otti nii paljon päähän! Ne samat neuvot ku aina ennenki. Kui mun pitäis puhuu, miten ajatella, miten tehdä ja mitä.
Mä oon käyny noi samat keskustelut läpi vuodesta toiseen. Entä jos mä vaan oon juuttunu tälle kehälle, enkä vaan ikinä pääse pois? Havahdun taas 10 vuoden päästä et: Ei hitto, vieläki tätä samaa paskaa.
Mun dieetti alko iha jees, vaik en tarkkoi kaloreit tiiä nii sen et ei ainakaa menny yli ja alitus tuskin koskaa haittaa...? Voi ku mä saisin tän masennuksen kanavoituu tohon ruokahaluun. Mä en ymmärrä miks mulla pitää olla nälkä.
Hitto, mä kun saisin itteni kuihtumaan! Siinä mul oliski suunnitelma. Sithän mä kuolisin. Kun pumppu vaan pettäis. Mä pääsisin pakoon, lentäsin pois. Eikä mun tarviis enää ikinä tuntee tätä kipua. "Toi on just se fantasia, mitä monet mietii." Fuck off, mä tulen olee se joka sen toteuttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti