Se euforia kun sun vanhat vaatteet lepattaa sun päällä. Mä oon niin sekasi ja niin onnelline samaan aikaan.
Kelasin eile hetken, et mitä jos alotan vaan taas syömään pieniä annoksia useesti päivässä. Sit heräs pelko. Mun keho on jo nii nälkiintyny et se varastois kaiken. Joten pienensin kaloreita entisestään.
Ja tän aamun vaatteiden sovitusten jälkeen, päätinki jatkaa paastolla, mut tällä kertaa en sillä ajatuksella et rankaisisin itteeni, vaan nyt mä palkitsen. Kävin kattoo painon äske, se oli jo -100g aamusta, eli huomen aamulla.... Mun paino tulee olemaan pienempi ku kahteen vuoteen <3
Tähä jää nii kovasti koukkuun, etten mä todellakaa haluu täältä ulos. Mut mua pelottaa aivan hiton paljo pääsiäinen. Me mennään sukulaisille koko pääsiäiseks ja mä oon sopinu kaverin kans bileillan pitkäst aikaa. En pelkää ees sitä et mun itsekuri pettäis vaan sitä et miten mä saan tän salattua siltä. Mä vietän sen kans vuorokauden. Mite mä muka voin olla syömättä, ku se ite vetää mättöö? Se alkaa heti aukoo siitä etten syö ja tuputtaa sitä ruokaa. Sitä vituttaa nähä ku mä laihdun.
Porukoille en ees jää yöks, ne ei tajuu sit mitää ja mutsi, noh... Se on aina kannattanuki mieluummi syömättömyyttä ja pahin mitä se vois tuputtaa ois porkkanat :D Miehen porukat. Sen mutsi on kyl kans yrittäny laihduttaa vähintää koko sen 6 vuotta ku me ollaa yhes oltu, et sille ku sanoo, et sori, mun dieetti ei salli ni se ei ees tyrkytä.
Mut toi frendi on paha. Pitää varmaa ostaa jotai turvaruokii mukaa ja sit vaa juoda nii vähä ettei tuu oloja seuraavaks päiväks. Ja tietysti juottaa se nii pahasti ettei se älyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti